Serenaan saapuessa voi jo parkkipaikalla aistia tunelmaa, sillä vesipuiston korkeat liukumäet siintävät horisontissa. Portilla hymyilemätön naishenkilö myi lipun huokeaan hintaan. Aikuisina päädyimme hieman halvempaan iltarannekkeeseen, johon sisältyi kolme tuntia pulikointia.
Apostolinkyydillä taitoimme nuo viitisenkymmentämetriä, kunnes löysimme pääovelle. Naishenkilöinä siirryimme pukeutumaan uima-asuihimme naistenosastolle. Yllätykseksemme saimme huomata vaatekaappien vaativan kahden euronkkolikkoa pantiksi. Onneksi olimme kolikoin varustettuja uimareita ja pääsimme riisuutumaan kesäpäivän verottamista vaatteistamme.
Suihkussa saimme huomata että suihku oli heikko ja kastautuminen oli hankalaa. Suihkuihin joutui myös jonottamaan. Halusimme ensin saunaan mutta sinne pääsy oli hankalaa. Saunat oli sijoitettu toiselle puolelle vesipuistoa. Liukastellen vaapuimme kohti saunaosastoa ja päätimme ottaa haltuun höyrysaunan. Sisälle päästyämme ei kauaakaan kun höyryn seasta alkoi kantautua venäläisen miehen pervolla äänensävyllä maustettua puhetta. Vaikka kissoja olemme, päätimme ottaa jalat allemme ja siirtyä hieman konservatiivisempaan saunaan. Siellä hetken rentouduttuamme olimme valmiita virran pyörteisiin, niinkun siinä mainoksessa sanotaan.
Edessämme siinsi mitä upeimpia vesiliukumäkiä. Kesäpäivän innostamina siirryimme ulos jossa oli lämmin ja auinkoinen sää, sekä suurilla renkailla varustettu vesiliukumäki. Renkaita oli tarjolla yksin ja kaksinlaskijoille. Nappasimme kaikki omat renkaat ja lähdimme jalkaisin jyrkkään nousuun kohti huippua. Rappusia riitti kuntoiluksi asti. Mäki osoittautui hulvattomaksi vaikka vesi hieman viileää olikin eikä mustelmilta vältytty. Tulihan sitä myös sitten uudestaan laskeskeltua myös kahden hengen voimin joka osottautui vielä hauskemmaksi tavaksi laskeutua kukkulalta. Sääli ihan käy yksinäisiä ihmisiä jotka tuota eivät pääse kokemaan. Ulkona riitti vaikka mitä laskettavaa, joista suurin osa oli hauskempia yhdessä laskettuna.
Kuten aina retkeläisiä alkoi hiukoa kesken huvinpidon. Nautimme elämämme kalleimmat jäätelöt jotka nostivat energiatasomme korkeuksiin ja kuinka ollakkaan olimme jälleen iskussa.
Erityistä lämpöä herätti vesipuistoa ympäri luikerteleva villivirta jossa pystyi tuntea tuon ihanan hukkumisen tunteen sen rajuissa laskuissa ja pyösteissä. Onneksemme pelastushenkilökunta istui valppaana odottelemassa uhreja.
Vesiliukumäkiä riitti myös sisällä ja erityisesti yhden nimi herätti seurueessamma huvitusta. Nimittäin Musta- aukko-Black hole. No, minkä seepra raidoilleen mahtaa. Eikun sisään vaan. Kokemus ei kuitenkaan ollut mikään päätähuumaava. Kouluasteikolla 7. Myös jotkut muut liukumäet aiheutti närästystä hitaudellaan.
Kolmessa tunnissa kerkesimme nähdä kaikki ja elämämme eniten venäläisiä rintakarvoja tuli nähtyä sekä venäläisen miehien kireitä pullottavia uimahousuja. Ehkä ensikesänä uudelleen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti